:: wikimiki.org ::

Tšita

Tšita

Tšita (venäjäksi Чита́) on Tšitan alueen pääkaupunki Ingodan ja sen lisäjoen Tšitan yhtymäkohdassa Kaakkois-Siperiassa Venäjällä Baikaljärven itäpuolella. Kaupungin koordinaatit ovat 52°03′ N 113°28′ E.

Asukasluvun kehitys

Talous

Tšitassa on kone-, kemian-, nahka-, metsä-, tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Se on myös merkittävä kaivoskaupunki, joka tuottaa kivihiiltä, kultaa, rautaa, volframia ja molybdeeniä. molybdeeni

Liikenne

Kaupunki on Siperian radan varrella ja sieltä haarautuu rata Kiinaan ja Mongoliaan. Kaupungissa on myös tärkeä lentokenttä.

Oppilaitokset

Kaupungissa on lääketieteellinen instituutti ja teknillisiä oppilaitoksia.

Historia

Venäläiset perustivat Tšitan 1653 ja kaupunki siitä tuli 1851. Kaupunki toimi 1800-luvulla karkoituspaikkana. Tšita oli Takabaikal-nimisen hallintoalueen pääkaupunki vuoteen 1917 asti. Venäjän sisällissodassa alue oli Japanin tukeman kasakka-atamaani Semerovin hallitsema 1918-20. Vuonna 1920 Tšitasta tuli Kaukaisen idän tasavallan pääkaupunki. Kaupunki liitettiin Neuvosto-Venäjään 1922, jonka jälkeen se tuli kuulumaan Itä-Siperian maakuntaan. Luokka:Venäjän kaupungit ja:チタ

Tšitan alue

Tšitan alue (venäjäksi Tšitinskaja oblast) on Venäjän federaation hallinnollinen alue (subjekti) Kaakkois-Siperiassa Aasiassa. Se rajoittuu koillisessa Sahaan, idässä Amurin alueeseen ja Kiinaan, etelässä Mongoliaan, lännessä Burjatiaan sekä luoteessa Irkutskin alueeseen. Alueeseen kuuluu myös Agin-Burjatian autonominen piirikunta. Alueen pinta-ala on 431 500 km².

Maantiede

Suurin osa alueesta on vuoristoa. Suurin alueen vuoristoista on Jablonovyivuoret. Yli puolet alueen pinta-alasta on metsää. Alueen joet laskevat joko Amuriin tai Lenaan.

Väestö

Tšitan alueen asukasluku on 1 266 000 (1999) ja väentiheys 2,9 as./km². Suurin kaupunki on Tšita, jossa oli 311 100 asukasta vuonna 1999. Väestön enemmistö on venäläisiä. Suurin osa alueen burjaateista asuu Agin Burjatian autonomisessa piirikunnassa, mutta heitä asuu myös muualla varsinkin Agin Burjatian ja Burjatian välisellä alueella.

Asukasluvun kehitys

Hallinto

Tšitan alueen pääkaupunki on Tšita (per. 1653). Alue on jaettu 31 piirin ja 10 kaupunkialueeseen. Alueeseen kuuluu myös Agin Burjatian autonominen piirikunta, joka on kuitenkin myös suoraan yksi Venäjän federaation alue (subjekti). Aluetta johtavat Aluehallinnon päämies ja Alueduuma.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat kaivos-, metsä- ja puunjalostusteollisuutta sekä koneenrakennusta ja rautametallurgiaa. Kaivosteollisuus tuottaa kultaa, molybdeeniä, tinaa, lyijyä, sinkkiä ja kivihiiltä. Maatalous on keskittynyt nautakarjan ja porojen hoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten metsästystä. Alueen eteläosan kautta kulkee Siperian rata, josta Tšitassa erkanee rata Kiinan Mantšuriaan. Alueen pohjoisosan kautta puolestaan kulkee Baikalin-Amurin rata. Pääkaupungissa on tärkeä lentokenttä.

Historia

Tšitan alue on vanhaa burjaattien asuma-aluetta. Venäläiset perustivat Tšitan kaupungin 1653. Tšita oli Takabaikalin pääkaupunki vuoteen 1917 asti. Venäjän sisällissodassa alue oli Japanin tukeman kasakka-atamaani Semerovin hallitsema 1918-20. Vuonna 1920 Tšitasta tuli Kaukaisen idän tasavallan pääkaupunki. Alue liitettiin Neuvosto-Venäjään 1922, jonka jälkeen se tuli kuulumaan Itä-Siperian maakuntaan. Luokka:Venäjän alueet

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit

- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet

- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit

- Moskova
- Pietari

Autonominen alue

- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat

- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- puutavara

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuuta	uusivuosi	Новый год	valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta	ortodoksinen joulu	Рождество	valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta	isänmaan puolustajan päivä	День защитника отечества	valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta	kansainvälinen naistenpäivä	Международный женский день	valtiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuuta	kevään ja työn juhla	Праздник весны и труда	valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta	voitonpäivä	День Победы	valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta	Venäjän Federaation kansallispäivä	День независимости	valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta	kansallisen yhtenäisyyden päivä		valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta	perustuslain päivä	День конституции	valtiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla

- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Kivihiili

Kivihiili on eloperäinen, kiteytymätön, hiiltä, happea ja vetyä sisältävä kivilaji. Kivihiili on syntynyt kovan paineen alaiseksi joutuneesta turpeesta. Ruskohiili on nuorinta kivihiiltä. Koksi on kivihiilestä kuivatislaamalla valmistettu polttoaine.

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Afganistan
- Korean tasavalta
- Korean demokraattinen kansantasavalta
- Intia
- Iran
- Kazakstan
- Kiina
- Kirgisia
- Mongolia
- Myanmar
- Taiwan
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Vietnam

- Afrikka
- Etelä-Afrikka
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Madagaskar
- Malawi
- Mosambik
- Niger
- Nigeria
- Sambia
- Swazimaa
- Tansania
- Zimbabwe

- Amerikka
- Argentiina
- Kanada
- Kolumbia
- Peru
- Yhdysvallat

- Australia

- Eurooppa
- Albania
- Bosnia-Hertsegovina
- Bulgaria
- Espanja
- Italia
- Itävalta
- Kroatia
- Puola
- Ranska
- Romania
- Saksa
- Serbia ja Montenegro
- Slovenia
- Tšekki
- Turkki
- Ukraina
- Unkari
- Venäjä
- Yhdistynyt kuningaskunta

ja:石炭 Luokka: Luonnonvarat

Kulta

Kulta (lat. aurum) on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä. Kulta on muutenkin äärimmäisen epäreaktiivinen, joten sitä käytetään tästä syystä (kauniin ulkomuotonsa ohella) koruihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös proteeseihin. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrosoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa. Kullan kemiallinen merkki Au tulee sen latinankielisestä nimestä Aurum.

Valmistus

Kulta esiintyy luonnossa sekä metallisena, että yhdisteenä. Se voidaan puhdistaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.
- Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
- Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl₃). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
- Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiin (elohopeaan) ja erotetaan tislaamalla. Kullan hinta annetaan usein dollaria /Troy unssi (99,98% Au). (Troy oz = troy unssi = 31,1034768 grammaa. Tavallinen unssi on vain 29,6856 g.)

Kultalajit

- punakulta
- keltakulta
- viherkulta
- valkokulta valkokulta

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Armenia
- Filippiinit
- Kazakstan
- Kirgisia
- Korean demokraattinen kansantasavalta
- Laos
- Mongolia
- Saudi-Arabia
- Uzbekistan

- Australia ja Oseania
- Fidži
- Palau
- Papua-Uusi-Guinea
- Salomonsaaret
- Uusi-Kaledonia

- Afrikka
- Burkina Faso
- Eritrea
- Etelä-Afrikka
- Etiopia
- Gabon
- Ghana
- Guinea
- Kenia
- Keski-Afrikan tasavalta
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Liberia
- Mali
- Namibia
- Ruanda
- Sambia
- Sierra Leone
- Tansania
- Zimbabwe

- Amerikka
- Brasilia
- Chile
- Dominikaaninen tasavalta
- Grönlanti
- Guyana
- Honduras
- Kanada
- Kolumbia
- Meksiko
- Nicaragua
- Peru
- Ranskan Guyana
- Venezuela

Venezuela

Kaivostoiminta Suomessa

Suomessa on yksi toiminnassa oleva kultakaivos Sodankylässä, mutta muiden kaivosten avaamista selvitellään mm. Kittilässä, Orivedellä, Ilomantsissa, Raahessa ja Huittisissa. Uusien kaivosten kannattavuuden mahdollistaa rikastusmenetelmien kehittyminen.

Katso myös

- jaksollinen järjestelmä
- alkemia
- katinkulta
- kultakuume

Aheesta muualla

- [http://www.kultahippu.fi/ Kultahippu - tietoja kullasta ja kullankaivuusta] Luokka:Alkuaineet Luokka:luonnonvarat ms:Emas ja:金 simple:Gold th:ทองคำ

Rauta

Rauta on siirtymämetallien ryhmään kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Fe (latinasta Ferrum). Rauta on painavin tähdissä nukleosynteesin kautta syntyvä alkuaine. Näin ollen se on yleisin raskasmetalli maailmankaikkeudessa. Jaksollisessa järjestelmässä rauta on 26. alkuaine. Se on pehmeä metalli, joka liukenee happoihin muodostaen samalla vetyä. Hopean värinen, kiiltävä, aktiivinen ja helposti hapettuva. Rauta on yleinen maaperästä löytyvä metalli, jolla on useita hyödyllisiä käyttökohteita, tärkein näistä on teräs. Rauta esiintyy vapaana: meteoriittirautana sekä myös yhdisteinä mm. magnetiittina ja hematiittina. Raudan ominaisuuksia:
- tiheys 7874 kg/m3
- atomipaino 55,845 u
- sulamispiste 1808 K
- kiehumispiste 3023 K

Historia

Löytövuosi on esihistoriallinen. Ensimmäiset todisteet raudan käytöstä ovat Sumeriasta ja Egyptistä n. 4000 eaa. Silloin raudasta tehtiin pääasiassa keihään kärkiä tai muita suhteellisen pieniä esineitä, koska rautaa kerättiin meteoriittien jäännöksistä.

Valmistus ja käyttö

Valmistetaan oksideista hiilellä pelkistämällä masuuneissa. Rautaa käytetään autojen valmistukseen, polkupyörissä, säilykepurkeissa, työkaluissa ja katalysaattori ammoniakin valmistukseen. Rauta on hemoglobiinissa hapen sitoja sekä hivenaine. Luokka:Alkuaineet Luokka:luonnonvarat ms:Besi ko:철 ja:鉄 simple:Iron th:เหล็ก

Volframi

Volframi on hopeanvalkea metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on W. Wolframin atomimassa on 183,85, järjestysluku 74, tiheys 19,3 g/cm³, sulamispiste 3420 °C ja kiehumispiste 5555 °C. Volframilla on viisi pysyvää isotooppia. Sitä käytetään yleisesti hehkulampuissa hehkulankana. Langan läpi kulkee voimakas sähkövirta, joka saa langan lämpeämään ja hehkumaan. Lämpötila voi nousta tuhansiin asteisiin hehkulangassa. Luokka:Alkuaineet ja:タングステン th:ทังสเตน

Molybdeeni

Molybdeeni on alkuaine. Sen järjestysluku on 42 ja symboli Mo. Molybdeeni on hopeanvalkoinen metalli. Puhtaan molybdeenin sulamispiste 2623°C on yksi kaikkein suurimmista puhtaiden metallien sulamispisteistä. Pienissä määrissä molybdeenia voidaan käyttää teräksen kovettamiseen. Molybdeeni on tärkeä ravinne kasveille; sitä löytyy myös joistain entsyymeistä. Luokka: Alkuaineet ja:モリブデン th:โมลิบดีนัม

Siperian rata

Siperian rata (Trans-Siberian Railway, venäjäksi Транссибирская магистраль) on maailman pisin rautatieosuus, joka rakennettiin vuosina 1891–1916. Rata kulkee 9 298 kilometrin matkan Moskovasta Yaroslavskyn asemalta Vladivostokiin ja ylittää 8 aikavyöhykettä. Aikataulut ovat Moskovan ajassa. Siperian rata on lyhin rautatiereitti Euroopan ja Kaukoidän välillä.

Historia

Kaukoidän 1800-luvulla Venäjällä alettiin kiinnostumaan maan itäisen osan, valtavan Siperian suurista luonnonvaroista. Maan hallinto oli myös huolestunut mahdollisesta maihinnoususta Siperian rannikolla. Tällöin alueen puolustaminen valtavien välimatkojen takia olisi erittäin vaikeaa. Venäjä oli oppinut Krimin sodasta, että sodassa on tärkeää joukkojen nopea liikuttelu. Siperia oli jäänyt kehityksen jalkoihin, ja sieltä puuttui infrastruktuuri. Kulkuyhteydet olivat onnettomat, lähinnä kärrypolkuja. Maan kaakkoisimpaan osaan Vladivostokin kaupunkiin oli perustettu v. 1860 sotilastukikohta. Pari vuotta myöhemmin Vladivostokin tärkeys kasvoi, kun kaupunkiin perustettiin satama. Vladivostokista tuli Venäjän Tyynenmeren-laivaston kotisatama. Etenkin edellä mainittujen syiden vuoksi Venäjällä virisi ajatus rautatien rakentamisesta Siperiaan. Hanke olisi valtava, siihen kuluisi valtavasti rahaa ja työmiehiä tarvittaisiin paljon. Venäjän hallinnolle laadittiin lukuisia ehdotuksia, etenkin ulkomaisilta yrityksiltä, mutta Venäjä hylkäsi ne peläten ulkomaalaisten vaikutuksen kasvavan maan itäosissa liikaa. Vasta 1880-luvun puolivälissä Venäjän valtio otti ohjat omiin käsiinsä. Se joutui ottamaan hanketta varten lainoja. Venäjän keisari Aleksanteri III halusi ideoita radan rakentamista varten. Vuonna 1887 järjestettiin kolme tutkimusmatkaa Siperiaan ja Itä-Venäjälle, tarkoituksena selvittää tulevan radan mahdollista reittiä. Radan rakentaminen aloitettiin 15. helmikuuta v. 1891 keisarin käskystä. Siperian rataa rakennettiin kahdesta suunnasta, Vladivostokista ja Tšeljabinskistä. Rata rakennettiin neljässä osassa.

Linkkejä

- [http://www.pallontallaajat.net/interrail/faq_transsiperia.php PallonTallaajat.net - Usein kysyttyjä kysymyksiä junamatkasta Siperian radalla]
- [http://koti.mbnet.fi/lukki/kama/hyl/ Tietoa Siperian radasta] Luokka:Venäjän rautatiet ko:시베리아 횡단 철도 ja:シベリア鉄道

Mongolia

Монгол Улс
Mongol Uls

125px	vaakuna
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)
Motto: Xxxxx
Kuva:LocationMongolia.png
Virallinen kieli	Mongoli
Pääkaupunki	Ulan Bator
Pääkaupungin koordinaatit	47° 55' N, 106° 53' E
Presidentti	Nambaryn Enkhbayar
Pääministeri	Tsakhiagiyn Elbegdorj
Pinta-ala - Yhteensä - % vettä	Sijalla 18 1 565 000 km² 0,6 %
Väkiluku - Yhteensä (2003) - Tiheys	Sijalla 134 2 712 315 1,73/km²
HDI - Arvo (2002)	Sijalla 117 0,668
Itsenäisyys - Päiväys	Kiinasta 11. kesäkuuta 1921
Rahayksikkö	1 tugrik = 100 mongo
Aikavyöhyke	UTC +7, +8
Kansallislaulu	Bügd Nairamdakh Mongol
Internet-verkkotunnus	.mn
Kansainvälinen suuntanumero	976

::Tämä sivu käsittelee valtiota, aluetta käsittelee Mongolia (alue) ja Kiinan provinssia Sisä-Mongolia Mongolia on valtio Aasiassa, Venäjän ja Kiinan välissä.

Historia

Pääartikkeli: Mongolian historia 1200-luvulla Mongolia kuului Mongolivaltakuntaan, joka laajimmillaan ulottui Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia. 1911 Kiina myönsi Venäjän painostuksesta Ulko-Mongolian itsenäisyyden. 1924 Neuvostoliiton toimesta perustettiin Mongolian kansantasavalta. Neuvostoliitto puolusti Mongoliaa Japanilta toisessa maailmansodassa. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961. Vuonna 1990 Kommunistinen puolue luopui yksinvallastaan ja vuoden 1992 perustuslaki muutti kansantasavallan parlamentaariseksi valtioksi.

Politiikka

Pääartikkeli: Mongolian politiikka

Provinssit

Pääartikkeli: Mongolian provinssit Mongolian provinssit Mongolian provinssit Mongolian provinssit Mongolia koostuu 21 provinssista eli aimakista. Näiden jaetut osat ovat nimeltään Sum, ja edelleen jaettuna Bag.
- Arkhangai
- Bajan-Ulgij
- Bajankhongor
- Bulgan
- Gobi-Altai
- Govisumber
- Darkhan-Uul
- Dornogobi
- Dornod
- Dundgobi
- Zavkhan
- Orhon
- Uvurkhangai
- Umnugobi
- Sukhbaatar
- Selenge
- Tuv
- Uvs
- Hovd
- Huvsgul
- Hentii
- Ulaanbaatar

Maantiede

Pääartikkeli Mongolian maantiede Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä,idässä ja lännessä Kiinaan. Mongolia koostuu pääosin ylängöstä, sekä melko tasaisista aroista. Gobin autiomaa peittää maan eteläosat, kun taas pohjois- ja länsiosat ovat vuoristoisia. Suurimmassa osassa maata kesät ovat kuumia ja talvet varsin kylmiä, jopa -30°C.

Talous

Pääartikkeli Mongolian talous

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Mongolian väestöjakauma

Kulttuuri

Pääartikkeli Mongolian kulttuuri
- [http://www.ub-mongolia.mn 2500 pictures of travel in Mongolia]

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- kivihiili
- kupari
- molybdeeni
- volframi
- fosfaatti
- tina
- nikkeli
- kulta

Merkittävimmät vientituotteet

- karjataloustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://www.suomi-mongolia-seura.fi/ Suomi - Mongolia-Seura ry.]
- [http://www.mongoliaphoto.com Mongolia photo]

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia

Luokka:Mongolia ms:Mongolia zh-min-nan:Bông-kó· ko:몽골 ja:モンゴル国 th:ประเทศมองโกเลีย

1653

Tapahtumia

- Taj Mahal valmistui

Syntyneitä

- 17. helmikuuta: Arcangelo Corelli, säveltäjä

Kuolleita

- 24. maaliskuuta: Samuel Scheidt, säveltäjä Luokka:1600-luku ko:1653년

1851

Tapahtumia

- Taiping-kapinan johtajat perustivat Taiping-valtion Kiinassa.
- 1. toukokuuta - ensimmäinen suuri maailmannäyttely Great Exhibition avataan Lontoossa.
- 12. elokuuta - Isaac Singerille myönnetään patentti hänen keksimästään ompelukoneesta.
- Ensimmäinen kaupallinen jäätelötehdas avattiin Baltimoressa

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1851 ko:1851년 simple:1851 th:พ.ศ. 2394

1917

Tapahtumia

- Ensimmäinen maailmansota jatkuu (1914–1918)

Tammikuu

- 22. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson vaatii "rauhaa ilman voittoa" Euroopassa.
- 25. tammikuuta - Yhdysvallat osti Neitsytsaaret Tanskalta 25 miljoonalla dollarilla.
- 31. tammikuuta - Saksa ilmoitti rajoittamattomasta sukellusvenesodasta.

Helmikuu

- 3. helmikuuta - Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteet Saksaan.
- 24. helmikuuta - Yhdysvallat sai tiedon Saksan tarjouksesta palauttaa kaakkoislänsi Meksikolle, jossa Meksiko ryhtyisi sotaan Yhdysvaltoja vastaan.

Maaliskuu

- 11. maaliskuuta - Helmikuun vallankumous (26.2. vanhaa lukua): Petrogradissa lakkoja ja levottomuuksia, armeijan rykmenttejä siirtyy mielenosoittajien puolelle.
- 15. maaliskuuta - Keisari Nikolai II luopui vallasta.

Huhtikuu

- 6. huhtikuuta - Yhdysvallat julisti sodan Saksalle.
- 16. huhtikuuta - Lenin saapui Petrogradiin.

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

- 7. heinäkuuta - Aleksandr Kerenski muodosti Venäjän väliaikaisen hallituksen.
- 18. heinäkuuta - Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta hyväksyi valtalain vallan siirtämiseksi eduskunnalle personaaliunionin päätyttyä suuriruhtinaan luovuttua asemastaan. Kerenskin hallitus hajotti eduskunnan.
- 25. heinäkuuta - Kanada otti käyttöön "väliaikaisen" tuloveron ( 4–25 %).

Elokuu

Syyskuu

Marraskuu

- 6. marraskuuta - Kolmas Ypresin taistelu päättyy: Kanadalaiset valtasivat Ypresin Belgiassa.
- 7. marraskuuta - Lokakuun vallankumous (juliaanisen kalenterin mukaan 25.10.). Leninin bolševikit ottivat vallan Kerenskin hallitukselta.
- 7. marraskuuta - Britit valtasivat Gazan osmaneilta.
- 20. marraskuuta - Ukraina julistettiin tasavallaksi.
- 26. marraskuuta - National Hockey League perustettiin.

Joulukuu

- 6. joulukuuta - 1 635 ihmistä menehtyi Halifaxin räjähdysonnettomuudessa Kanadan Nova Scotiassa.
- 6. joulukuuta - P. E. Svinhufvudin senaatin ehdotuksesta Suomi julistettiin itsenäiseksi.

Syntyneitä

- 11. helmikuuta - Sidney Sheldon, kirjailija
- 29. toukokuuta - John F. Kennedy, Yhdysvaltain presidentti
- 11. elokuuta - Dik Browne, sarjakuvapiirtäjä († 1989)
- 10. syyskuuta - Miguel Serrano, Chilen fasisti-ideologi.
- 11. syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien diktaattori.
- 19. marraskuuta - Indira Gandhi, Intian pääministeri († 1984)
- 16. joulukuuta - Arthur C. Clarke, tieteiskirjailija

Kuolleita

- 10. tammikuuta - William F. Cody, Buffalo Bill
- 16. tammikuuta - Amiraali George Dewey, (s. 1837)
- 8. maaliskuuta - Ferdinand von Zeppelin, ilmailupioneeri (s. 1838)
- 14. huhtikuuta - L. L. Zamenhof, Dr. Esperanto
- 27. syyskuuta - Edgar Degas, taidemaalari
- 15. lokakuuta - Mata Hari, hollantilainen tanssija ja vakooja (teloitettiin)
- 7. marraskuuta - Alfred Kordelin, liikemies ja mesenaatti (murhattiin)
- 11. marraskuuta - Liliuokalani, Havaijin kuningatar (s. 1838)

Nobelin palkinnot

- Nobelin fysiikanpalkinto - Charles Glover Barkla
- Nobelin kemianpalkinto - ei jaettu
- Nobelin lääketieteen palkinto - ei jaettu
- Nobelin kirjallisuuspalkinto - Karl Adolph Gjellerup, Henrik Pontoppidan
- Nobelin rauhanpalkinto - Kansainvälinen Punainen Risti, Geneve Luokka:1917 Luokka:1910-luku ms:1917 ko:1917년 ja:1917年 simple:1917 th:พ.ศ. 2460

Venäjän sisällissota

Venäjän sisällissota käytiin 1918–1920 Venäjän vallankumousten jälkeen, uuden bolševikkihallituksen tehtyä 6. maaliskuuta 1918 voimaan astuneen Brest-Litovskin rauhan Saksan keisarikunnan kanssa. Tämä oli luultavasti ainoa vaihtoehto Venäjän armeijan ajauduttua kaaokseen ja kurittomuuteen Saksan helmikuun 1918 hyökkäyksen jälkeen. Armeija järjestettiin 15. tammikuuta kansankomissaarien määräyksellä uudelleen työläisten ja talonpoikien punaiseksi armeijaksi olemassa olevien punakaartien pohjalle ja 23. helmikuuta aloitettiin joukkovärväykset Petrogradissa (Pietari) ja Moskovassa. Rauhanteko Saksan kanssa sai bolševikkien vastaiset ryhmät nousemaan uutta hallintoa vastaa, ja Winston Churchillkin julisti: ”Bolševismi on kuristettava kehtoonsa.”

Yleistä

Sota taisteltiin ”punaisten” kommunistien ja vallankumouksellisten, ”valkoisten” monarkistien, nationalistien, konservatiivien ja liberaalien, kommunistista vallankumousta vastustavien välillä. Taisteluihin osallistui myös anarkistien joukkoja, jotka taistelivat kumpaakin osapuolta vastaan, mutta heidän osuutensa oli vähäinen. Oman lisänsä antoi myös "Vihreä liike", lähinnä spontaani talonpoikien kansannousu, joka myös taisteli kumpaakin osapuolta vastaan. Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan muodostaman Triple Ententen muut maat liittyivät valkoisten puolelle. Sota jakautui kolmeen eri rintamaan, itäiseen, eteläiseen ja luoteiseen, joka sijaitsi Baltiassa. Ensimmäinen vaihe kesti vallankumouksesta aselepoon, taistelut alkoivat erimielisyyksistä eri ryhmien välillä. Pääjoukko oli Donin alueen vapaaehtoisarmeija, johon liittyi myöhemmin Venäjän puolella Itävalta-Unkaria vastaan taistellut tšekkien ja slovakien legioona Siperiassa. Idässä oli myös kaksi muuta bolševikkivastaista aluetta, Komutš Samarassa ja Siperian kansallismielinen hallitus Omskissa. Taistelut alkoivat hajanaisesti valkoisten tšekkien ja punaisten latvialaisten tarkk’ampujien välillä. Sota puhkesi käyntiin maaliskuussa 1919, ja valkoiset armeijat etenivät etelästä Anton Denikinin johdolla, Baltiassa Nikolai Judenitšin johdolla ja idässä Aleksandr Koltšakin johdolla kohti Petrogradia ja Moskovaa. Lev Trotskin muodostama Puna-armeija sai kuitenkin torjuttua Koltšakin joukot kesäkuussa, Judenitšin johtama armeija ei saanut kaipaamansa tukea Suomen valkoiselta hallitukselta, ja se lyötiin lokakuussa. Suomen asenteeseen vaikutti mm. se, että Venäjän valkoiset kieltäytyivät hyväksymästä Suomen itsenäisyyttä, minkä bolševikit olivat jo tunnustaneet. Puna-armeijan vastahyökkäyksen lähestyessä Viron rajaa, Viron hallitus julisti Luoteis-Venäjän hallituksen oleskelun Viron alueella ei-toivotuksi 11. marraskuuta ja Judenitšin joukot internoitiin Viroon. Koltšakin alaiset tšekkijoukot luovuttivat Judenitšin bolševikeille, jotka ampuivat hänet 7. helmikuuta 1920 Irkutskissa. Viimevaiheessa sota huipentui viimeisten valkoisten joukkojen piiritykseen Krimillä. Pjotr Wrangel oli koonnut Denikin armeijoiden jäänteet ja linnoittautunut Krimille, jossa ne pitivät asemansa kunnes Puna-armeija palasi Puolasta, jossa se oli taistellut Puolan– Neuvosto-Venäjän sodan 1919. Puna-armeijan käännettyä koko voimansa viimeisiä valkoisia vastaan, he murtuivat, ja viimeiset joukot evakuoitiin Konstantinopoliin marraskuussa 1920. Sodalle oli luonteenomaista ns. "sisäiset rintamat" eli lähinnä talonpoikien ja maalaisväestön nostamat kapinat joiden tukahduttamiseen sekä punainen, sekä valkoinen puoli joutui sitomaan paljon joukkoja. Punaisten salainen ja poliittinen poliisi Tšeka kohteli hyvin julmasti kapinaan nousseita alueita ja se oli yksi monista syistä, joiden takia sisällissota sai raa'an luonteen.

Sodan tapahtumat

Sisällissodassa Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja 18 muuta maata tukivat valkoisia joukkoja. Toimenpidettä kutsuttiin interventioksi. Ympärysvaltojen voitettua keskusvallat marraskuussa 1918, operaatiota jatkettiin kommunisteja vastaan, koska pelättiin vallankumouksen leviävän muihin maihin. Lenin oli yllättynyt sisällissodan syttymisestä, ja aliarvioi vastaansa nousseet joukot. Alkumenestys sai hänet liian luottavaiseksi. Ensimmäiset kommunisteja vastaan nouseet joukot olivat vastavallankumouksellisia kenraaleita ja paikallisia kasakoita, jotka olivat vannoneet uskollisuutta helmikuun jälkeen muodostetulle väliaikaishallitukselle. Merkittävimpiä näistä olivat Donin kasakkojen Aleksei Maksimovitš Kaledin, Orenburgin kasakkojen Aleksander Dutov ja Baikalin kasakkojen Grigory Mihailovitš Semenov. Ensimmäiset taistelut bolševikkien ja kasakkajoukkojen välillä käytiin jo joulukuussa 1917. Marraskuussa 1917 entinen tsaarin armeijan ylipäällikkö, Mihail Vasilevitš Alekseev alkoi koota vapaaehtoisarmeijaa (Добровольческая Армия) Novotšerkasskissa, häneen liittyivät joulukuussa Lavr Georgevitš Kornilov, Denikin ja joukko muita. Kaledinin avustamina he valtasiva Rostovin joulukuussa. Kasakat eivät kuitenkaan olleet valmiita jatkamaan taistelua, ja Puna-armeijan vastahyökkäys tammikuussa Vladimir Aleksandrovitš Antonov-Ovseenkon johtamana sai heidät hylkäämään Kaledinin, joka teki itsemurhan. Antonovin joukot valtasivat takaisin Rostoviin ja maaliskuussa 1918 Donin neuvostotasavalta julistettiin perustetuksi. Vapaaehtoisarmeija evakuoitiin helmikuussa Kubaniin, missä se liittyi Kubanin kasakoihin hyökätäkseen Jekaterinodariin (nyk. Krasnodar). Kornilov kuoli 13. huhtikuuta ja komento siirtyi Denikille, joka perääntyi takaisin Donille, jossa vapaaehtoisarmeija ei saanut enää uusia jäseniä. Keväällä 1918 menševikit ja sosialistis-vallankumouksellinen puolue (ER) liittyivät taisteluun bolševikkeja vastaan. Alussa he olivat vastustaneet aseellista taistelua, mutta rauhanteko Saksan kanssa ja bolševikkien perustama diktatuuri saivat tilanteen muuttumaan. Molemmilla puolueilla oli kansan keskuudessa jonkin verran kannatusta, ainakin perustuslakia säätävän kokouksen vaalivoiton perusteella vuonna 1918. ER:n yritys värvätä joukkoja Latviasta heinäkuussa 1918 ei onnistunut, mutta tšekki-slovakkilegioona oli vastavallankumouksen tukena. Tšekki-slovakilegioona oli ollut osa entistä keisarillista Venäjän armeijaa taistelussa Itävalta-Unkaria vastaan, ja siinä oli lokakuussa 1917 ollut 30000 vapaaehtoista sotavangeista värvättyä ja puolta vaihtanutta. Tomáš Masarykin, sittemmin Tšekkoslovakian presidentin innoittamana legioona oli nimetty Tšekko-slovakialaiseksi armeijakunnaksi, ja he olivat valmiit jatkamaan taistelua saksalaisia vastaan Venäjän rauhateosta huolimatta. Ainut reitti rintamalle oli kuitenkin kiertää Vladivostokin ja Panaman kanavan kautta, josta oli jo sovittu Neuvostohallituksen kanssa. Sopimus kuitenkin raukesi bolševikkien yritykseen riisua joukko aseista, ja joukko kapinoi kesäkuussa 1918 vallaten Tšeljabinskin rautatieaseman Volgan itäpuolella, koko kaupungin ja kahdeksan junavaunullista kultaa keisarillisesta reservistä. Kuukauden kuluessa tšekki-slovakit hallitsivat suurinta osaa länsi-Siperiasta, osaa Volgasta ja Uralin aluetta. Elokuussa koko Siperia viljavaroineen eli eristetty muusta maasta. Menševikit ja ER:t tukivat talonpoikia, jotka vastustivat bolševikkien maatalouskontrollia. Toukokuussa 1918 he valtasivat tšekkien tukemina Samaran ja Saratovin perustaen perustuslakia säätävän kokouksen jäsenten neuvoston (Комитет членов Учредительного собрания (Комуч); Komutš). Heinäkuussa Komutš-hallinto käsitti paljolti tšekki-slovakkijoukkojen hallussaan pitämät alueet. Uusi hallinto aikoi jatkaa Saksan vastaista taistelua, ja alkoi koota omaa kansanarmeijaansa. He järjestivät myös uudistusohjelman, mutta ilman bolševikkien epäsuosittuja talousuudistuksia. Syyskuussa 1918 bolševikkien vastaiset hallitukset kokoontuivat Ufassa ja perustivat uuden Venäjän väliaikaishallituksen Omskiin, viisihenkisen johtokunnan johtamina. Kolme jäsentä (Avksentiev, Boldirev ja Zenzinov) valittiin ER:ista ja kaksi perustuslaillisesta demokraattisesta puolueesta (K-D; lyhenteestä nimitys kadettipuolue) (Vinogradov ja Volgogodski). Uusi hallitus kuitenkin kaatui nopeasti Siperian paikallishallituksen sotaministerin, vara-amiraali Aleksandr Vasilevitš Koltšakin suorittamassa kaappauksessa 18. marraskuuta, ja ylennettyä itsensä amiraaliksi ja diktaattoriksi ja ”Ylimmäksi Johtajaksi”. Bolševikeille tämä oli propagandavoitto, koska vastustaja oli nyt antidemokraattinen diktaattori. Koltšak osoittautui kuitenkin osaavaksi komentajaksi ja kansanarmeijan järjestämisen jälkeen valtasi Permin Puna-armeijalta.

Ulkovaltojen reaktio

Triple Ententen, jonka muodostivat Venäjän lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska, muut maat Yhdysvaltojen tukemana liittyivät sotaan interventiopolitiikkansa nojalla. Länsivaltojen laivasto saapui Murmanskin rannikolle maaliskuussa 1918 ja kesäkuussa brittiläis–ranskalais–yhdysvaltalaisjoukot ottivat haltuunsa Murmanskin ja elokuussa Arkangelin. Virallinen selitys oli suojella länsivaltojen varusvarastoja näissä satamakaupungeissa, mutta samalla myös estää niiden joutuminen bolševikkien käsiin ja pakottaa puna-armeija jakamaan joukkonsa myös pohjoiseen. Brittijoukot toimivat myös Itämerellä, jossa ne tukivat valkoista armeijaa ja Baltian maiden itsenäisyyssotaa. Japanilaiset miehittivät Itä-Siperiasta laajoja alueita. Suomalaiset valkoiset joukot tekivät kaksi sotaretkeä Venäjälle Itä-Karjaan sisällissodan aikana, Vienan retkikunta maalis–lokakuussa 1918 ja Aunuksen retkikunta 1919. Suomalaisia joukkoja olivat vastassa Suomen sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneista punakaartilaisista muodostettu brittien kanssa yhteistoiminnassa ollut Muurmannin legioona. Baškiirit, kirgiisit ja tataarit perustuvat myös omia konservatiivisia ja kansallismielisiä hallituksiaan, samoin Siperian paikallishallinto Omskissa. Tataarien, baškiirien ja tšuvassien Idel-Uralin tasavalta perustettiin joulukuussa 1917, mutta se joutui puna-armeijan valloittamaksi huhtikuussa 1918, tšekkilegioona palautti sen heinäkuussa ja se purettiin lopullisesti vuoden lopussa. Presidentti Sadrí Maqsudí Arsal pakeni Suomeen. Etelässä Gruusia, Armenia ja Azerbaidžan julistautuivat itsenäisiksi.

Terrori ja salamurhat

Neuvostoliiton puolella kaksi ER:n jäsentä Jakov Bljumkin ja Nikolai Andrejev murhasivat Saksan lähettilään heinäkuussa pyrkien aloittamaan vihollisuudet uudelleen. Toiset ER:t sieppasivat bolševikkijohtajia ja usuttivat Puna-armeijaa nousevaan hallitustaan vastaan. ER:ien ja anarkistien järjestämät paikalliset kapinat saatiin kuitenkin tukahdutettua, ja Lenin pyysi henkilökohtaisesti saksalaisilta anteeksi. Saksan väliintulo oli kuitenkin tässä vaiheessa jo epätodennäköinen länsirintaman tilanteen johdosta. Seuraavan kahden terrori-iskun 30. elokuuta, Petrogradin Tšekan puhemiehen Moisei Uritskin ja Leninin murhayrityksen jälkeen vastauksena oli punainen terrori: menševikit ja ER-puolueen jäsenet erotettiin neuvostoista ja 800 epäiltyä teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Kommunistinen puolue oli Leninin painostuksesta antanut Tšekalle käytännöllisesti katsoen vapaat kädet ja Punainen Terrori sai riehua vapaasti. Kaikenlaiset kapinayritykset tukahdutettiin erittäin julmasti ja usein vangiksi jääneitä, varsinkin valkosia upseereita kidutettiin ennen teloitusta. "Vallankumouksen rautainen käsivarsi" rankaisi armottomasti kaikkia jotka Tšekan logiikan mukaan uhmasivat vallankumousta. Tšeka julkaisi jopa omia viikkosanomiaan missä kerrottiin kuinka paljon oli ammuttu eri alueilla ja kuinka paljon tullaan vielä ampumaan, tulevia uhreja mainittiin jopa lehdessä nimeltä. Lehti nostatti kuitenkin puoleessa sellaisen myrskyn että se lakkautettiin ilmestyttyään vain muutaman numeron verran. Tunnetuin Punaisen Terrorin murha oli tsaariperheen murha, Jekaterinbrgin Tšeka murhasi heinäkuisena yönä 1918 tsaarin, tämän vaimon ja kaikki viisi lasta. Murhalla haluttiin estää tsaarin vapauttaminen valkoisten toimesta ja hänen nostamisensa vastavallankumouksen symboliksi.

Puna-armeijan uudelleenorganisointi

Puna-armeija uudelleenorganisoitiin huonon saksalaisia vastaa saadun menestyksen vuoksi uuden Lev Trotskin johtaman ylimmän sotilasneuvoston alaisuuteen, ja entiset armeijan upseerit tuotiin takaisin sotilasneuvonantajina. Toukokuussa 1918 asevelvollisuus otettiin jälleen käytöön armeijan kutistuneen koon vuoksi. Heinäkuussa armeijan komentajat puhdistettiin, mutta nyt tavoitteena ei ollut tuoda johtoon kommunisteja, vaan tuoda takaisin kokeneet johtajat vallankumousta edeltäneeltä ajalta. Syyskuussa Trotski asetettiin tasavallan vallankumouksellisen sotilasneuvoston johtoon suurin valtuuksin.

Jälkipeli

Sisällisodan jälkeen Neuvostoliitto oli raunioina. Vuosien 1920 ja 1921 kadot ja 1921 nälänhätä vain pahensivat katastrofia. Sisällissodassa oli kuollut yhdeksän miljoonaa lähes verettömän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Miljoonia muita kuoli vielä nälkään. Miljoona pakeni maasta, kuten kenraali Wrangel kaukoidän kautta tai muita reittejä paetakseen sotaa ja puutetta. Suurin osa paenneista oli yläluokkaa. Tiukka sotakommunismi pelasti Neuvostohallituksen sisällissodan aikana, mutta sen seurauksena talous hyytyi paikalleen. Yksityisen teollisuuden ja kaupan takavarikointi ja kielto ja hallituksen kyvyttömyys pyörittää taloutta riittävän tehokkaasti. Kaivosten ja tehtaiden tuotanto putosi 20 %:iin sotaa edeltäneestä tasosta ja monien tuotteiden vieläkin enemmän, puuvillan tuotanto putosi 5 %:iin ja raudan 2 %:iin. Talonpojat vastustivat jyrkästi maan takavarikointia, ja viljelypinta-ala supistui 62 % ja sadot 37 % sotaa edeltäneistä. Hevosia oli 1916 35 miljoonaa, ja 1920 24 miljoonaa ja karjaa vastaavasti 58 ja 37 miljoonaa. Ruplan kurssi dollariin nähden tippui kahdesta ruplasta 1914 1200:n 1920. Luokka:Sisällissodat Luokka:Venäjän historia ja:ロシア内戦

1920

Tapahtumia

- 7. tammikuuta - Venäjän sisällissota: Amiraali Koltšakin joukot antautuvat Krasnojarskissa.
- 10. tammikuuta - Kansainliitto piti ensimmäisen kokouksensa ja ratifioi Versaillesin rauhan.
- 2. helmikuuta - Ranskalaisjoukot miehittävät Memelin.
- 2. helmikuuta - Viron itsenäisyys tunnustetaan.
- 8. helmikuuta - Kansainliitto antoi Huippuvuoret Norjalle.
- 24. helmikuuta - Adolf Hitler julkistaa kansallissosialistisen ohjelmansa Münchenissä.
- Maaliskuu - Maailman ensimmäinen rauhallisesti perustettu sosiaalidemokraattinen hallitus astuu virkaansa Ruotsissa.
- 13. maaliskuuta - Wolfgang Kapp yritti vallankaappausta Saksassa.
- 15. maaliskuuta - 60 000 miehen Ruhrin punainen armeija perustettiin.
- 2. huhtikuuta - Saksan joukot marssivat Ruhriin saatuaan luvan Ranskalta siirtää joukkoja Ranskan miehittämälle alueelle.
- 6. huhtikuuta - Ranska miehitti Frankfurtin.
- 19. huhtikuuta - Saksa ja Neuvosto-Venäjä sopivat sotavankien vaihdosta.
- 23. huhtikuuta - Turkin kansalliskokous erotti sulttaani Mehmed VI:n hallituksen ja asetti väliaikaisen perustuslain.
- 23. huhtikuuta - Puolan-Neuvostoliiton sota: Puolan ja ukrainalaiset joukot hyökkäsivät Puna-armeijaa vastaan Ukrainassa.
- 6. toukokuuta - Eduskunta hyväksyi Ahvenanmaan itsehallinnon.
- 7. toukokuuta - Puolalaiset miehittivät Kiovan, Ukrainan hallitus palasi kaupunkiin.
- 16. toukokuuta - Paavi Benedictus XV kanonisoi Jeanne d'Arcin pyhimykseksi.
- 17. toukokuuta - Ranskalaiset ja belgialaiset vetäytyvät miehittämistään Saksan kaupungeista.
- 12. kesäkuuta - Puna-armeija valtaa takaisin Kiovan.
- 15. kesäkuuta - Uusi Saksan ja Tanskan rajasopimus luovutti Pohjois-Schleswigin Tanskalle.
- 2. heinäkuuta - Puna-armeija jatkaa hyökkäystään Puolaan.
- 12. heinäkuuta - Neuvosto-Venäjä tunnusti Liettuan itsenäisyyden.
- 2. elokuuta - Katolilaiset mellakoivat Belfastissa.
- 11. elokuuta - Venäjä tunnusti Viron ja Latvian itsenäisyyden.
- 13. elokuuta–25. elokuuta - Puolalaiset saivat puolustusvoiton Puna-armeijasta Varsovan taistelussa.
- 19. elokuuta - Toinen puolalaisten Sleesian kansannousu saksalaisia vastaan.
- 12. lokakuuta - Aselepo Puolan ja bolševikkien välillä puolalaisten valloitettua Vilnan, Minskin ja Tarnopolin.
- 14. lokakuuta - Tarton rauha solmittiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.
- 11. joulukuuta - Sotatilalaki Irlannissa levottomuuksien jälkeen.
- 16. joulukuuta - 8,6 richterin maanjäristys Kiinassa Gansun maakunnassa, 180 000 kuollutta.
- 16. joulukuuta - Suomi liittyi Kansainliittoon.
- 23. joulukuuta - Britannia ja Ranska sopivat rajasta Ranskan miehittämän Syyrian ja brittien Palestiinan välillä.
- Kesäolympialaisten yhteydessä pidetään näytöstyyliset jääkiekkokilpailut, jotka IIHF julistaa 1983 ensimmäisiksi jääkiekon MM-kilpailuiksi.
- Kurdien kapina alkaa Turkissa.

Syntyneitä

- 2. tammikuuta - Isaac Asimov, kirjailija († 1992)
- 20. tammikuuta - Federico Fellini, ohjaaja († 1993)
- 19. helmikuuta - Jaan Kross, virolainen kirjailija
- 1. maaliskuuta - Sylvi Salonen
- 7. huhtikuuta - Ravi Shankar, intialainen sitar-soittaja
- 9. toukokuuta - Richard Adams, kirjailija
- 18. toukokuuta - Karol Józef Wojtyła (Paavi Johannes Paavali II) († 2005)
- 16. elokuuta - Charles Bukowski, kirjailija
- 22. elokuuta - Ray Bradbury, kirjailija
- 15. lokakuuta - Kari Suomalainen
- 9. joulukuuta - Carlo Azeglio Ciampi, Italian presidentti
- 20. joulukuuta - Väinö Linna, kirjailija

Kuolleita

- 7. tammikuuta - Aleksandr Koltšak, valkoinen venäläinen kenraali (teloitettu)
- 26. huhtikuuta - Srinivasa Aiyangar Ramanujan, intialainen matemaatikko
- 14. kesäkuuta - Max Weber, saksalainen sosiologi (s. 1864)

Nobelin palkinnot

- Fysiikka - Charles Edouard Guillaume
- Kemia - Walther Nernst
- Lääketiede - Schack August Steenberg Krogh
- Kirjallisuus - Knut Hamsun
- Rauha - Léon Victor Auguste Bourgeois ms:1920 ko:1920년 ja:1920年 simple:1920 th:พ.ศ. 2463

1922

Tapahtumia

- 11. tammikuuta - Ensimmäinen onnistunut diabeteksen insuliinihoito
- 29. tammikuuta - Costa Rican, Guatemalan, Hondurasin ja El Salvadorin liitto purkautui.
- 2. helmikuuta - Läskikapina
- 2. helmikuuta - James Joycen Odysseus julkaistaan kokonaisuudessaan Pariisissa.
- 14. helmikuuta - Ernst Tandefelt murhaa sisäministeri Heikki Ritavuoren
- 25. helmikuuta - Sarjamurhaaja Henri Désiré Landru teloitetaan giljotiinilla
- 20. maaliskuuta - USS Langley, ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston lentotukialus käyttöön.
- 16. huhtikuuta - Rapallon sopimus Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä.
- 28. heinäkuuta - Irlannin sisällissota alkaa.
- 12. elokuuta - Dáil Éireannin puheenjohtajan, Arthur Griffithin salamurha.
- 22. elokuuta - Irlantilaisen vapaustaistelijan, Michael Collinsin salamurha.
- 23. elokuuta - Kapina espanjalaisia vastaan Marokossa.
- 28. elokuuta - Japani myöntyi vetämään joukkonsa Siperiasta.
- 9. syyskuuta - Kreikkalaisia joukkoja takaa-ajavat turkkilaiset valtasivat Smyrnan. Tulipalo tuhosi suurimman osan kaupungista, 100 000 kuollutta.
- 18. syyskuuta - Unkari liittyi Kansainliittoon.
- 28. lokakuuta - Fasistit marssivat Roomaan, Benito Mussolinista tuli Italian nuorin pääministeri kautta aikain.
- 1. marraskuuta - Osmanien valtakunnan viimeinen sulttaani Mehmed VI Vahdettin luopui vallasta.
- 4. marraskuuta - Howard Carter löysi miehineen pääsyn Tutankhamonin hautaan Kuninkaiden laaksossa.
- 14. marraskuuta - British Broadcasting Corporation aloitti radiolähetykset Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
- 6. joulukuuta - Irlannin vapaavaltio perustettiin, Yrjö V:stä tulee Irlannin kuningas.
- 14. joulukuuta - Puolan presidentti Gabriel Narutowiczin salamurha.
- 30. joulukuuta - Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian tasavallat muodostavat Neuvostoliiton.

Syntyneitä

- 1. maaliskuuta - Jitzhak Rabin, Israelin pääministeri ja Nobelin palkinnon voittaja
- 12. maaliskuuta - Jack Kerouac, kirjailija
- 21. maaliskuuta - Russ Meyer, amerikkalainen elokuvaohjaaja
- 27. toukokuuta - Christopher Lee, näyttelijä
- 21. huhtikuuta - Alistair MacLean, kirjailija
- 19. syyskuuta - Emil Zátopek, juoksija (k. 2000)
- 11. marraskuuta - Kurt Vonnegut, kirjailija
- 14. marraskuuta - Boutros Boutros-Ghali, YK:n pääsihteeri
- 16. marraskuuta - José Saramago, portugalilainen kirjailija, Nobel-voittaja 1988
- 26. marraskuuta - Charles M. Schulz, sarjakuvapiirtäjä ("Tenavat")
- 28. joulukuuta - Stan Lee, sarjakuvien käsikirjoittaja

Kuolleita

- 22. tammikuuta - Paavi Benedictus XV
- 1. huhtikuuta - Itävallan keisari Kaarle (Karl Franz Joseph)
- 2. elokuuta - Alexander Graham Bell, puhelimen keksijä
- 4. elokuuta - Pašša Enver (İsmail Enver Paşa), nuorturkkilainen poliitikko ja kenraali
- 22. elokuuta - Michael Collins, irlantilainen vapaustaistelija, salamurha
- 18. marraskuuta - Marcel Proust, ranskalainen kirjailija

Nobelin palkinnot

- Fysiikka: Niels Henrik David Bohr
- Kemia: Francis William Aston
- Lääketiede: Archibald Vivian Hill, Otto Fritz Meyerhof
- Kirjallisuus: Jacinto Benavente
- Rauha: Fridtjof Nansen ms:1922 ko:1922년 ja:1922年 simple:1922 th:พ.ศ. 2465

Jean-Marie Bastien-Thiry

Jean-Marie Bastien-Thiry (October 19, 1927 – March 11, 1963) was a French military air weaponry engineer, and the ringleader of attempts to assassinate President of France Charles de Gaulle. Bastien-Thiry was born to a family of military officers in Lunéville. He attended the École Polytechnique, followed by the École nationale supérieure de l'Aéronautique before going into the French Air Force where he specialized in the design of air-to-air missiles. In 1957 he was promoted to become principal air military engineer. He was married with three daughters. Having been a strong supporter of French Algeria throughout the Algerian war of independence, and coming from a military background, Bastien-Thiry joined the Organisation de l'armée secrète (OAS) which organised vigilantes to oppose the independence movement. He perceived the separation from Algeria as "even graver than that of Alsace-Lorraine". Bastien-Thiry also deplored that the French government should discuss with the FLN, which he considered to be a terrorist movement not representative of the Algerian population. De Gaulle held a referendum on independence in Algeria on July 1, 1962 which went overwhelmingly in favour, and then granted its independence. Bastien-Thiry thought this made de Gaulle's removal from power absolutely necessary, and having read Thomas Aquinas concluded that regicide was legitimate in certain circumstances. He joined together with other sympathisers to organize an assassination. De Gaulle's light security made it easy and the group set themselves up in the Paris suburb of Petit-Clamart on August 22, 1962. De Gaulle's car was raked with machine gun fire but de Gaulle managed to escape without injury when he ducked just in time. Bastien-Thiry was arrested when he came back from a scientific mission in the United Kingdom, and brought to trial before a military tribunal presided over by General Roger Gardet from January 28 to March 4, 1963. He was defended by attorney Jacques Isorni. He was convicted and sentenced to death. De Gaulle, as President, had the power of clemency and pardoned those who fired the shots, but refused to pardon Bastien-Thiry despite his claims to have suffered clinical depression at the time of organising the assassination. Bastien-Thiry was shot by firing squad at the Fort of Ivry.